Jul 18, 2013

Home

64059_10151552629697205_1604693686_n
Oho, oon ollu kotona 3 viikkoo?! Aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti, oon ollu ihan kokoajan menossa johonkin joten sen takia en oo kerennyt postaamaan. Viimeset päivät jenkeissä meni AFSlaisten kanssa. Meiät vietiin melkeen Wisconsiniin asti missä tavattiin sen alueen AFS oppilaat, meitä pidettiin hereillä se koko yö ja aamu 3 aikaan lähdettiin Chicagoon päin lentokentälle. Tai no, meidät vietiin kouluun missä oli varmaa tuhat AFS oppilasta ja siellä odottettiin että lennot lähtee. Lento Suomeen meni paljon nopeammin mitä mä odotin. Mua oli lentokentällä vastassa mun äiti ja poikaystävä. Oli niin ihanaa päästä vuoden jälkeen halaamaan mun poikaystävää :)
Suomi
SUOMI2
Jotenkin tuntuu että oisin ollut poissa Suomesta vaan muutama viikkoo. Mut silti samalla tulee mieleen ne hetket kun olin jenkeissä ja tuntui etten ikinä pääse takasin Suomeen. Ja silti viimesillä päivillä mietin että, ''Oho koht lähenkin jo kotiin''. Suomessa ei oikeesti oo muuttunut mikään vuoden aikana.
Mulle ei oo tullu mikään suuri ikävä takas jenkkeihin, en oo ees kerennyt ikävöimään mitään koska oon kokoajan jossain. Välillä kyllä mietin et voisinpa nukkuu edelleen siinä mun isossa sängyssä, mitä tekisin siellä tällä hetkellä jne. En oo puhunut mun perheen tai kavereiden kanssa kauheesti. Muutamat viestit oon lähettänyt, kysyny kuulumisia yms. Jotenkin en ees ite tiedä miten pitäis toimia, pitäiskö mun  viestitellä kokoajan vai joskus vain ja ''jatkaa eteenpäin''? :D Tuun lisäämään vielä kuvia jenkeistä ja ehkäpä kirjottelemaan jotain kuulumisia jos jotakuta kiinnostaa. Mutta nyt tulee muutama kuva mun kesälomasta, oon ollut paljon Helsingissä, käynyt Hangossa, mökillä, Summer Upissa ja syönyt hyvää suomiruokaa nam nam

Jun 24, 2013

Huomenna

Tää on nyt mun ensimmäinen ajastettu postaus, saa nähä tuleeko postaus sillon kuin pitäisi vai jääkö tulematta kokonaan. Ajettiin sunnuntaina 4 tuntia alaspäin Missouriin, St. Louisiin. Shoppailtiin, syötiin hyvin, käytiin höyrylaiva ajelulla, nähtiin suomalaisen suunnittelema Gateway Arch. Oli muuten ihan älyttömän pelottavaa olla siel ylhäällä, pelkkä ajatuskin siit ettei lattian alla ollu muuta kun ilmaa.. Sinne ylös  mentiin tollasella pelottavan näkösel keltasel hissillä, se oli niiin pieni :D Tiistai aamuna lähdettiin takas Iowaan, mä pakkailin ja illalla mentiin illalliselle. Keskiviikko aamuna lähdettiinkin Chicagoon mistä tuun kirjottelemaan kotiin päästyäni.

IMG_4296
IMG_4286
IMG_4218
IMG_4264
IMG_4234
Huomenna mä oon jo matkalla takaisin Suomeen. Tulossa kotiin monen monta kokemusta rikkaampana, oon saanut kokea monta mahtavaa asiaa mitä en olis saanut kokea ilman vaihtoon lähtemistä. Voin jo sanoa että oon itsenäistynyt ja kasvanut (en pelkästään ulkoisesti hehe:D). Oppinut uuden kulttuurin, saanut kavereita ympäri maailmaa ja englantikin sujuu paremmin kuin vuosi sitten. Oon selvinnyt ''yksin vieraassa paikassa'' niin ylä- ja alamäistä, nyt on sellanen fiilis että pystyn mihin vaan. Onhan se ollut välillä vaikeeta olla erosta perheestä, poikaystävästä ja kavereista, mut kaikki ne oottaa kotona :)

Jun 19, 2013

In few days


"A year has passed and now we stand on the brink, of returning to a world where we are surrounded by the paradox of everything and yet nothing being the same.
In a couple of weeks we will reluctantly give our hugs and, fighting the tears, we will say goodbye to people who were once just names on a sheet of paper to return to people that we hugged and fought tears to say goodbye to before we ever left.
We will leave our best friends to return to our best friends.
We will go back to the places we came from, and go back to the same things we did last winter and every winter before.
We will come into town on that same familiar road, and even though it has been months, it will seem like only yesterday.
As you walk into your old bedroom, every emotion will pass through you as you reflect on the way your life has changed and the person you have become.
You suddenly realize that the things that were most important to you a year ago don't seem to matter so much anymore, and the things you hold highest now, no one at home will completely understand.
Who will you call first?
What will you do your first weekend home with your friends?
Where are you going to work?
Who will be at the party Saturday night?
What has everyone been up to in the past few months?
Who from school will you keep in touch with?
How long before you actually start missing people barging in without calling or knocking?
Then you start to realize how much things have changed, and you realize the hardest part of being an exchange student is balancing the two completely different worlds you now live in, trying desperately to hold on to everything all the while trying to figure out what you have to leave behind.
We now know the meaning of true friendship.
We know who we have kept in touch with over the past year and who we hold dearest to our hearts.
We've left our worlds to deal with the real world.
We've had our hearts broken, we've fallen in love.
There have been times when we've felt so helpless being hours away from home when we know our families or friends needed us the most, and there are times when we know we have made a difference.
Just weeks from now we will leave.
Just weeks from now we take down our pictures, and pack up our clothes.
No more going next door to do nothing for hours on end. We will leave our friends whose random e-mails and phone calls will bring us to laughter and tears this winter, and hopefully years to come.
We will take our memories and dreams and put them away for now, saving them for our return to this world.
Just weeks from now we will arrive.
Just weeks from now we will unpack our bags and have dinner with our families. We will drive over to our best friend's house and do nothing for hours on end.
We will return to the same friends whose random emails and phone calls have brought us to laughter and tears over the year.
We will unpack old dreams and memories that have been put away for the past year.
In just weeks we will dig deep inside to find the strength and conviction to adjust to change and still keep each other close.
And somehow, in some way, we will find our place between these two worlds.
In just weeks.
Are you ready?

------------
Pahoittelut tylsästä postauksesta, ei kuvia, ei omaa tekstiä, teksti joka on ollut jokaisessa vaihtariblogissa. Mut se kuvaa todennäkösesti jokaisen vaihtarin tunteita tällä hetkellä. Mulla on ollut älytön kiire, oon ollut pari päivää St. Louisissa ja nyt yrittänyt pistää viimeistekin kamat kasaan. Hyvästelen huomenna mun kotikaupungin ja lähden Chicagoon. Alkuviikosta lähtee mun lento kotiin, joten koitan vielä huomen aamulla ajastaa jonkun postauksen edellisistä päivistä, jos vain osaan/jaksan/kerkeän. Kotiin päästyäni tuun vielä kirjottelemaan vikoista päivistä ja fiiliksistä.