Home

Oho, oon ollu kotona 3 viikkoo?! Aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti, oon ollu ihan kokoajan menossa johonkin joten sen takia en oo kerennyt postaamaan. Viimeset päivät jenkeissä meni AFSlaisten kanssa. Meiät vietiin melkeen Wisconsiniin asti missä tavattiin sen alueen AFS oppilaat, meitä pidettiin hereillä se koko yö ja aamu 3 aikaan lähdettiin Chicagoon päin lentokentälle. Tai no, meidät vietiin kouluun missä oli varmaa tuhat AFS oppilasta ja siellä odottettiin että lennot lähtee. Lento Suomeen meni paljon nopeammin mitä mä odotin. Mua oli lentokentällä vastassa mun äiti ja poikaystävä. Oli niin ihanaa päästä vuoden jälkeen halaamaan mun poikaystävää :)

Jotenkin tuntuu että oisin ollut poissa Suomesta vaan muutama viikkoo. Mut silti samalla tulee mieleen ne hetket kun olin jenkeissä ja tuntui etten ikinä pääse takasin Suomeen. Ja silti viimesillä päivillä mietin että, ''Oho koht lähenkin jo kotiin''. Suomessa ei oikeesti oo muuttunut mikään vuoden aikana.

Mulle ei oo tullu mikään suuri ikävä takas jenkkeihin, en oo ees kerennyt ikävöimään mitään koska oon kokoajan jossain. Välillä kyllä mietin et voisinpa nukkuu edelleen siinä mun isossa sängyssä, mitä tekisin siellä tällä hetkellä jne. En oo puhunut mun perheen tai kavereiden kanssa kauheesti. Muutamat viestit oon lähettänyt, kysyny kuulumisia yms. Jotenkin en ees ite tiedä miten pitäis toimia, pitäiskö mun  viestitellä kokoajan vai joskus vain ja ''jatkaa eteenpäin''? :D Tuun lisäämään vielä kuvia jenkeistä ja ehkäpä kirjottelemaan jotain kuulumisia jos jotakuta kiinnostaa. Mutta nyt tulee muutama kuva mun kesälomasta, oon ollut paljon Helsingissä, käynyt Hangossa, mökillä, Summer Upissa ja syönyt hyvää suomiruokaa nam nam

Huomenna

Tää on nyt mun ensimmäinen ajastettu postaus, saa nähä tuleeko postaus sillon kuin pitäisi vai jääkö tulematta kokonaan. Ajettiin sunnuntaina 4 tuntia alaspäin Missouriin, St. Louisiin. Shoppailtiin, syötiin hyvin, käytiin höyrylaiva ajelulla, nähtiin suomalaisen suunnittelema Gateway Arch. Oli muuten ihan älyttömän pelottavaa olla siel ylhäällä, pelkkä ajatuskin siit ettei lattian alla ollu muuta kun ilmaa.. Sinne ylös  mentiin tollasella pelottavan näkösel keltasel hissillä, se oli niiin pieni :D Tiistai aamuna lähdettiin takas Iowaan, mä pakkailin ja illalla mentiin illalliselle. Keskiviikko aamuna lähdettiinkin Chicagoon mistä tuun kirjottelemaan kotiin päästyäni.

Huomenna mä oon jo matkalla takaisin Suomeen. Tulossa kotiin monen monta kokemusta rikkaampana, oon saanut kokea monta mahtavaa asiaa mitä en olis saanut kokea ilman vaihtoon lähtemistä. Voin jo sanoa että oon itsenäistynyt ja kasvanut (en pelkästään ulkoisesti hehe:D). Oppinut uuden kulttuurin, saanut kavereita ympäri maailmaa ja englantikin sujuu paremmin kuin vuosi sitten. Oon selvinnyt ''yksin vieraassa paikassa'' niin ylä- ja alamäistä, nyt on sellanen fiilis että pystyn mihin vaan. Onhan se ollut välillä vaikeeta olla erosta perheestä, poikaystävästä ja kavereista, mut kaikki ne oottaa kotona :)

In few days

"A year has passed and now we stand on the brink, of returning to a world where we are surrounded by the paradox of everything and yet nothing being the same.

In a couple of weeks we will reluctantly give our hugs and, fighting the tears, we will say goodbye to people who were once just names on a sheet of paper to return to people that we hugged and fought tears to say goodbye to before we ever left.

We will leave our best friends to return to our best friends.

We will go back to the places we came from, and go back to the same things we did last winter and every winter before.

We will come into town on that same familiar road, and even though it has been months, it will seem like only yesterday.

As you walk into your old bedroom, every emotion will pass through you as you reflect on the way your life has changed and the person you have become.

You suddenly realize that the things that were most important to you a year ago don't seem to matter so much anymore, and the things you hold highest now, no one at home will completely understand.

Who will you call first?

What will you do your first weekend home with your friends?

Where are you going to work?

Who will be at the party Saturday night?

What has everyone been up to in the past few months?

Who from school will you keep in touch with?

How long before you actually start missing people barging in without calling or knocking?

Then you start to realize how much things have changed, and you realize the hardest part of being an exchange student is balancing the two completely different worlds you now live in, trying desperately to hold on to everything all the while trying to figure out what you have to leave behind.

We now know the meaning of true friendship.

We know who we have kept in touch with over the past year and who we hold dearest to our hearts.

We've left our worlds to deal with the real world.

We've had our hearts broken, we've fallen in love.

There have been times when we've felt so helpless being hours away from home when we know our families or friends needed us the most, and there are times when we know we have made a difference.

Just weeks from now we will leave.

Just weeks from now we take down our pictures, and pack up our clothes.

No more going next door to do nothing for hours on end. We will leave our friends whose random e-mails and phone calls will bring us to laughter and tears this winter, and hopefully years to come.

We will take our memories and dreams and put them away for now, saving them for our return to this world.

Just weeks from now we will arrive.

Just weeks from now we will unpack our bags and have dinner with our families. We will drive over to our best friend's house and do nothing for hours on end.

We will return to the same friends whose random emails and phone calls have brought us to laughter and tears over the year.

We will unpack old dreams and memories that have been put away for the past year.

In just weeks we will dig deep inside to find the strength and conviction to adjust to change and still keep each other close.

And somehow, in some way, we will find our place between these two worlds.

In just weeks.

Are you ready?" 

------------

Pahoittelut tylsästä postauksesta, ei kuvia, ei omaa tekstiä, teksti joka on ollut jokaisessa vaihtariblogissa. Mut se kuvaa todennäkösesti jokaisen vaihtarin tunteita tällä hetkellä. Mulla on ollut älytön kiire, oon ollut pari päivää St. Louisissa ja nyt yrittänyt pistää viimeistekin kamat kasaan. Hyvästelen huomenna mun kotikaupungin ja lähden Chicagoon. Alkuviikosta lähtee mun lento kotiin, joten koitan vielä huomen aamulla ajastaa jonkun postauksen edellisistä päivistä, jos vain osaan/jaksan/kerkeän. Kotiin päästyäni tuun vielä kirjottelemaan vikoista päivistä ja fiiliksistä.

Flag Day

June 14th, miten tähän on jo tultu?! 11päivää ja istun lentokoneessa, outoo. Välillä tuntuu että aika ei kulu yhtään mihinkään, ja nyt taas ihmettelen et mihin se aika on oikeen kadonnut. Oon saanut nyt nauttia kesälomasta jo pari viikkoa, kavereita, shoppailua, auringon ottoa, uimista ja pakkailua. Kaikki kaveritkin on jo suurinpiirtein tultu hyvästeltyä, koska monet on lähtenyt lomalle eri osavaltioihin yms. Niin outoo ajatella että en tuu välttämättä enää koskaan näkemään mun kavereita täältä. Oon myös pakannut mun tavarat kahteen matkalaukkuun, ei todellakaan ollut helppo homma, mut sinne ne kaikki mahtu! Pakkasin mun tavarat ajoissa koska mun perhe tuli tänne eilen! Oli niiiin kiva nähdä kaikki pitkästä aikaa :) Oon esitellyt paikkoja, tänään mom järjesti ison dinnerin, huomenna vähän lisää nähtävyyksiä, maanantaina St. Louis, myöhemmin Chicago ja sitten onkin aika mennä kotiin :)

Tänään oli Flag day, joten jokasen pihalla oli lippu

Graduation 2013

Viime sunnuntai juhlittiin high schoolin päättymistä eli meillä senioreilla oli graduation! Senioreilla koulu loppui jo viime viikon tiistaina ja nuoremmilla loppuu nyt tulevana perjantaina. Itse koko grad tilaisuus kesti about 1,5h. Kaikilla oli koulun värien mukaiset cap and gown päällä, joillain oli kaulassa erin väriset narut riippuen sun koulumenestyksestä. Juhlan alussa kaikki nousi seisomaan, pisti oikeen käden sydämelle ja lausu jonkun valan. Oli vähän awkward kun en tienny yhtään mistään mitään siin vaiheessa :D Sitten laulettiin kansallislaulu, pari oppilasta piti puheen ja sitten jokanen vuorollaan käveli lavan poikki ja haki oman diplomansa. Tilaisuuden päätteksi heitettiin meiän hatut niikun leffoissa ;) Oli kyl ihan sellanen olo kun ois jossain jenkkileffas ollu tän graduationin ajan! Illemmalla muutamat kaverit tuli käymään mun ''juhlissa'' syömässä vähän kakkua kun mom oli hankkinut haha. Tuli itekin käytyä yhden kaverin juhlissa ja olin niin outoo kun jollain oli päällä vaan yoga pantsit ja hupparit toisen valmistujaisissa... En oo tässä viime aikoina mitään ihmeellistä tehnyt, maanantaina oli Memorial Day, eli veteraanien muistopäivä. Meille tuli sukulaisia kylään ja me vaan syötiin, syötiin ja syötiin.. yllätys! Seuraava big event onkin muutaman viikon päästä kun mun perhe tulee tänne ja sen jälkeen onkin kotiinlähdön aika. 

27 päivää jäljellä :)

The Senior Prom 2013

Mitä teille kuuluu? Mulla on ollut tosi hyvät viimeset pari päivää, aurinko on paistanu, lämpötilä on ollu +25, cap & gown hankittu graduationiin ja koulu lähenee loppumistaan :) Enää 9 päivää kouluu jäljellä! JEE. Pari viikonloppua takaperin oli mun alueryhmän viimeinen orientaatio Bloomingtonissa. Oltiin vapaaehtoisina pyörätuolikoripallo matsissa, uitiin koko ilta hotellin altaalla ja hyvästeltiin vaihtarikaverit. Viime lauantaina oli meidän koulun prom! Ja samana pävänä 8 aikaa aamulla oli kuoron large group festival. Mentiin promiin 12 hengen kaveri porukalla ja mun ''parina'' oli yks mun kaveri. Täällähän ei siis oikeesti ees tarvii olla paria vaan voi mennä vaikka yksin jos siltä tuntuu. Mutta kaikilla muillakin oli mun ryhmässä ni oisin ollu vähä loner muuten :D Ensin mentiin ottamaan kuvia, sen jälkee illalliselle ja sitten sinne promiin. Prom oli vähän pettymys, DJ soitti jotain taka vuosien hittejä, eikä tullu kyl esimmäistäkään tanssi askelta otettuu. Promissa tytöillä oli mekkoja oikeesti iha laidasta laitaa :D oli lyhyitä mekkoja, kermakakkuja, ihan täys glitterii, armeija kuvioisia ja yks pari oli pukeutunut kaunottaren ja hirviön mukaan haha. Promin jälkeen keskiyöllä alko kaikkien puhuma after prom! Se oli meidän koulun liikuntasalissa ja se oli oikeen kunnon lastenleikkipaikka :D 4 isoa pomppulinnaa tai mitä lie, pelejä, pokeria, ruokaa, hypnotisointi show ja arvontoja. Palkintona mm. jääkaappi, tv, kuulokkeita, rahaa... :D After prom oli ohi puol neljän aikaa aamulla, pari kertaa meinasin nukahtaa kun heränny jo 6. Mutta joo, ihan onnistunu ilta kaikkiaan :) Kuvia on valitettavasti vähän koska ketään ei vaan osaa käyttää järkkäriä :(

Cultural differences

Multa on pyydetty postausta USAn ja Suomen eroista. Kaikki on siis kirjoitettu mun omista kokemuksista, en sano että asiat on tällä tavalla koko jenkeissä :)

Jenkeistä tulee aina ekana mieleen small talk, ystävällisyys ja avoimuus. Jenkit on todellakin ihan eri planeetalta näiden asioiden suhteen kun suomalaiset. 'Hey what's up?' ton kuulee päivässä niin monta kertaa, tutuilta ja tuntemattomilta. Eihän kaikkia todellakaan kiinnosta mitä sulle oikeasti kuuluu, mutta toi nyt on tollanen kunnon amerikkalainen tapa. Toinen juttu mikä on ihan normaalia on small talk, esim. kaupan kassajonossa tuntemattomat saattaa jutella niitä näitä, säästä, ruosta, mistä oot ostanut jalassa olevat kengät ja niin edelleen :D Ja sitten kehuminen, kaikkea kehutaan aina ''You're so pretty'', ''I like your shirt'' yms. Onhan se kiva kun kehutaan, mutta välillä tuntuu että se on vaan kanssa tapa jos ei muuta puhumista keksi. Ja täällä sanotaan paljon mitä ei todellakaan tarkoteta, aina sovitaan että tehään sillon sitä ja tätä, mutta todellisuudessa puoletkaan ei toteudu. Eli suomeks puolet mitä sulle luvataan voit unohtaa heti :D

Ihmiset on todella uskonnollosia, voisin sanoo että Suomessa ketään ei käy kirkossa, ja täällä taas ihan kaikki käy kirkossa. Uskonnollisia pyhäpäiviä juhlitaan ja lauletaan ruokarukouksia. Isänmaallisuus on jenkeille niin tärkee juttu. Koulussakin joka luokkahuoneessa on USAn lippu. Jenkkien mielestä USA on paras paikka asua ja elää, ja kaikki tehään vaan paremmin jenkeissä. Vanhemmat on tosi suojelevaisia lasten kanssa, tytöt ei voi mennä pojille yöksi eikä pojat voi mennä tytöille. Aina pitää ilmottaa tarkka sijainti missä oikeen menee. Ja munkin ikäset kaverit on kotiarestissa mitä tyhmempien asioiden takia. Kaverit sanoo että ''elämä alkaa'' high schoolin jälkeen :D Ihmiset on perhekeskeisiä, perheen kanssa pidetään leffailtoja, syödään aina yhessä ja mennään shoppailemaan yleensä koko perheen voimin.

Ruokakulttuuri on erilaista, yllätys yllätys, paljon pikaruokaa! En oo ikinä syöny näin paljo pikaruokaa kun nyt tän vuoden aikana. Pizzaa on yleensä vähintään kerran viikossa...Tällä viikolla oon syöny jo kahdesti pizzaa ja tänään meillä oli koton ruokana amerikkalaisia pannukakkuja. Hyhhy, niin kova ikävä oikeet ruokaa! Ja joka paikkaan tungetaan juustoo, yleensä syödään juustopizzaa, missä ei oo siis muuta kun juustoo. On cheesy potatoes, perunaa ja pelkkää juustoa sekasin ja mac n cheese yms. Jokasessa talossa on ruokakomero(?), se on täynnä sipsejä, keksejä, pretzeleitä, karkkii ja kaikkee epäterveellistä mitä syödään välipaloina. Kouluruokailu maksaa ja siellä on yleensä tarjolla hamppareita, subeja ja pizzaa. Ja ravintoloissa on aina ilmanen refill! :D Oispa suomessakin.

Ihan kaikkialle mennään autolla, ilman autoo täällä ei pääse liikkumaan yhtään mihinkään, koska julkista liikennettä ei ole. Iowassa ajokotin saa 14vuotiaana ja autot on kaikki automaatteja. Autot on suurempia ja jokasesta perheestä löytyy vähintää yks lava-auto. Kaikki on suurempaa ja kaikkee on enemmän. Sen huomaa ainakin ruokakauppaa mennessä, maitotölkit on sellasii monen litran kanistereit, murojaki on miljoona eri merkkii, on kyl varaa mistä valita :D Hmm mitäs vielä... Telkkarin kautta voi tilaa suoraan uudet leffat eikä tarvii mennä mihkää vuokraamoon!! :D

Paistaakohan mun koti-ikävä nyt ihan läpi kun tää vaikuttaa jotenkin niin negatviisielta :D Se ei nyt ihan ollu tarkotus kumminkaan, täällä on niin paljon ihmisiä eri puolelta maailmaa ja se on niin kivaa. Small talk on kans ihan parasta! Harmi ettei Suomessa harrasteta sitä. Mun vuosi lähenee kokoajan loppuaan, on ollu kyllä siistä että oon nähny tän kulttuurin näin läheltä. Nyt todellakin osaan arvostaa sitä kuinka hyvin asiat on Suomessa.

Prom Dress Shopping

Mentiin lauantaina ettimään prom mekkoa Napervilleen, tai no alunperin mentiin kyllä palauttamaan lamppua. Lähettin aamulla 8 aikaan mäkkärin kautta hakemassa terveellinen aamupala, milkshake ja oatmeal :D Käytiin palauttamassa lamppu, parit muut kaupat kierrettiin nopeesti ja sit päästiinkin mekkokauppaan, huhhu siellä menikin sitten iha koko loppu päivä. Varmaan about tunnin jonotin sovitukseen ja seuraavan tunnin pohdiskelinkin että minkän mekon sitä valitsis. Päädyin tohon vaaleanpunaseen/liilahtavaan? ihanaan mekkoon, oon nii rakastunut haha. Sen mekon alla on shortsit, siis ei mitkään irtonaiset vaan kiinni siinä mekossa. Kuulemma ihan uus hitti juttu :D Ehkä se tulee suomeenkin 10v päästä ;) Nyt vaan oottelen promia että pääsen pukee ton uudelleen päälleni, enää 4 viikkoa! :D

Punta Cana + Easter

Tässä vielä parit viimeset lomakuvat. Oon ollu koulussa vasta viikon ja oon jo ihan kyllästynyt. Eihän tässä oo enää kun noin 1,5kk koulua ja lento kotiinkin lähtee alle 3kk päästä! Viikoloppuna maalailtiin vähä pääsiäismunia ja tehtiin taas täytekakku kun oli niin hyvää :D Noi Peepsit on jotain perinteisiä pääsiäiskarkkeja, ne on vaahtokarkkeja mitkä on kuorrutettu sokerilla, niit on lintuja, pupuja yms. Ne on niin ällömakeita että yhen pystyin just ja just syömään :D Tein pienen muutoksen ja lisäsin tonne oikeeseen reunaan 'tunnisteet' kohan! 

Spring? SUMMER!

Innostuttii torstaina tekee lihapullii ja perunamuussii, vähän vaihteluu pizzoihin :D Ja sitten tehtiin älyttömän hyvä täytekakku, mun mamman reseptillä minkän host mom on kirjottanu ylös kun oli Suomessa vaihdossa haha. Joku valitettavasti söi jo koko kakun niin nyt on sitten uus jo uunissa :D Vimme viikolla tuli vielä lunta ja oltiin nollan väärällä puolella, mutta nyt lumikin on jo sulanut ja eilen oli melkeen +20!! Ihan kun oltais hypätty kevät yli ja tultiin suoraan kesään. Perjantaina käytiin yhessä puistossa parin kaverin kanssa ihastelemassa tätä kevättä, kesää ;) Täytyy nyt toivoo ettei huomenna sit tuu jotain lunta taas... Ainiin, tiistaina juhlittiin juutalaisten ''pääsiäistä'' eli Passoveria. Mentiin tuttavaperheen luokse syömään, luettiin jotain ''tarinaa'' hepreaksi+englanniks joka kerto niitten pääsiäisestä.  Ja tehtiin aina mitä siinä tarinassa käskettiin, en nyt ihan tarkkaa muista mutta jotain puhuttiin verestä, niin sitten kastettiin sormi viiniin ja paineltiin soremella lautaseen, tai jotain vastaavaa! :D Ei oo valitettavasti mitään kuvia siit illallisesta

Long distance relationship

Nyt ollaan kotiuduttu taas kylmään Iowaan, kuumeen ja nuhan kera.
Välillä tulee mieleen et pitäisköhän tää blogi olla kokonaan vaan kutsutuille, varsinkin nyt, ja pitää oikeasti kunnon päiväkirjana. Mutta en mä taida nyt ihan siihen kumminkaa ryhtyä. Mulla on just tällänen avautumis fiilis mulle todella tärkeästä asiasta. Ehkä ketään ei jaksa ees lukea näin pitkälle asti;) Joskus varmasti nauran itelleni, tai sitten itken että mitä mä oon taas mennyt höpöttämään tälläsiä julkiseen blogiin. Eli siis jos ei kiinnosta mun Love guruilut niin skipatkaa suosiolla! :DD
Jotku ainakin tietää että oon seurustellut mun poikaystäväni kanssa tän vaihtovuoden, joka siis asuu Suomessa. Moni ihmettelee aina miten me tähän pystytään, mistä oikeen puhutaan ja miten toisen voi ees jättää Suomeen? Noita mä ainakin mietin ennen lähtöä ja etin kuumeisesti vaihtariblogeja missä ois sama tilanne. En mä voi vieläkään mitään selviytymisopastakaan kirjottaa tästä, mutta tässä nyt vähän ajatuksia ja sen sellasta.
Eihän se tosiaan ollutkaan helppoa jättää toista kotiin, mutta emmä voinu sitä matkalaukkuunkaan pakata vaikka kuinka kovin oisin halunnut. Whatsappit, kikit, skypet ja kaikki muut on helpottanu asiaa kyllä ihan älyttömästi. Mutta ei se ikävä silti yhtään mihinkään katoo.. Välillä on tullu puhuttua skypessä monta tuntia, tuntuu kun mitään välimatkaa ei oliskaan. Joskus on jopa tullut myös nukahdettua toisen ''viereen'' skypessä:D haha. Onhan sitä myös monet kyyneleetkin tullu vuodatettua. En oo enne ollut mitään kauheen mustasukkasta tyyppiä, mutta nyt tää välimatka on saanut mut mustasukkaseksi. sekä kiitos yhden pojan joka joskus niin pahasti loukkasi. Nyt aattelette että mun poikaystävä on pettänyt mua, ei oo, eikä oo koskaan menettänyt mun luottamusta:) Mutta eiköhän se oo ihan suht ymmärrettävää että kun on monta tuhatta kilometriä välissä eikä näe pitkään aikaan, niin vähän tulee mustasukkaseksi? Oon vaan tosi kateellinen et jotkut muut saa tehdä hänen kanssa kaikkea mut mä en saa. Haluun omastani kumminkin pitää kiinni;)
Mun tunteet ei oo todellakaan kadonnut vaikkei moneen kuukauteen olla nähtykkään, mun mielestä tää on vaan vahvistanut. Onhan meilläkin riitoja enemmän tai vähemmän tyhmistä asioista. En voi sanoa että oisin ollut täydellinen/ helpoimmasta päästä oleva tyttöystävä tän aikana. Oon nostanu meteliä tyhmistä asioista ja hetken päästä oon taas miettiny että kuinka tyhmä oonkaan, koska välimatka tekee jo tästä tarpeeks ''hankalaa''. Mulla on vaan maailman paras poikaystävä joka jaksaa kärsivällisesti oottaa ja kuunnella mun tyhmiä juttuja ja joskus valituksiakin. En mä vaan millään malta odottaa sitä tunnetta kun pääsen hyppäämän hänen kaulaan lentokentällä, tiiän nyt jo et siinä vaiheessa oon vaan maailman onnellisin tyttö.
Vaihdon aikana seurustelu jakaa mielipiteitä, esim. ''Miksi tuhlata aikaa siihen, ollaan kumminkin nii nuoria'' yms. En mä tiedä miksi ei vois seurustella? Jos oikeesti haluaa niin kyllä sen saa toimimaan vuoden aikana. Jos ei, sitten se ei vaan toimi. Oonpas taas fiksuna :) Saan omasta mielestäni tän kuulostamaan tosi helpolta, en mä sano että se on helppoa, mutta ei se oo mahdotontakaan. Tiedän ihmisiä kenellä ei oo seurustelu kestänyt koko vuotta, jotku sanoo että se oli helpottavaa. Ite kun miettisin mun kohdalle, niin mun koko maailma varmasti romahtaisi

Meidän suhde on oma pitkä tarinansa, mutta ennen kuin lähin vaihtoon ei oltu seurusteltu kuukauttakaan. Vaikka mä vasta oonkin niin pieni, niin mä oikeasti haluan olla aina poikaystäväni kanssa:) Sen takia mä en oo hetkeekään katunut sitä päätöstä että ruvettiin seurustelemaan niinkin ''viime tipassa''. Se on kumminkin ''vain vuosi'', mutta samallahan se tuntuu aika isolta näin pienen ihmisen elämässä :D Ja niin kyselin yhdeltä kaverilta joka oli semesterinä vaihdossa että miten heillä on mennyt vaihdon jälkeen. Kuulemma tuntuu kun ois '' vasta rakastuneita'' ;) , joten eiköhän tolla mennä hyvillä mielin parit viimeiset kuukaudet. Mulla on ollut moniakin omasta mielestäni ihania ja äidin mielestä naurettavia ideoita. Oishan se nyt ihan mahtava vaan ilmestyä oven taakse ja sanoa että täällä mä oon! :D Ehkä mä kumminkin odotan suosiolla kesään, ja vietän ihan älyttömän mahtavan kesäloman, niin poikaystävän kuin kavereidenkin kanssa :) Harmittaa ihan älyttömästi että ylppärit jää välistä, mut ei sille nyt mahda mitään. Mutta joo, eiköhän se tiivistettynä mee sillä tavalla että luottamus on vaan avain onneen. En mä itse rupeis stressaamaan siitä että miten menee etukäteen jos on lähdössä vaihtoon. 

Voin vaan kiittää mun poikaystävääni siitä kuinka kärsivällinen se on ollut kaiken kanssa <3 :) Rakastan sua ihan älyttömästi!

Voi olla että huomenna mua naurattaa ihan älyttömästi tää mun amorin päiväkirja ja tää pääsee roskakoriin :D

Terveiset sängynpohjalta!

Sunnuntai oli niin jees, heräsin auringonpaisteeseen, tuntu niin kivalta! Oltiin koko päivä rannalla ja lämpötilakin lähenteli siinä +40 asteessa. No mutta sunnuntai ilta ei ollukkaan sitte niin jees, mä ja molemmat host veljet kirjaimellisesti kärvennyttiin päivän aikana. Mun jalat on palaneet ja turvonneet, toinen veljistä muistuttaa sitä kaveria Hangoverista joka herää sieltä katolta punasena :D Koko maanantai meni siis hotellihuoneessa, ei pysty oikeesti liikkumaan. Tänään oon koittanu koko päivän vaan hoidella mun jalkoja, huomenna on pakko päästä takas altaalle! En haluu istuu enää huonees :(